11.Juttu – Herttuatar, helmeilevä ja homejuusto – osa 3

Piritta istuu sohvalla jalat kippurassa rintaa vasten. Pehmeä viltti lämmittää mukavasti pyöreää vartaloa, kissan hiljainen hyrinä sylissä rauhoittaa mieltä. Kyyneleet valuvat pitkin punoittavia poskia, pyörähtävät nenänpielestä ylähuulelle, kutittavat mennessään.

Pirittan kosteat silmät seuraavat tiiviisti lattialla peuhaavia pentuja. Tytöille on nyt annettu nimet: Maria, Bertta ja Totti. Piritta hymyilee, hän ei muista koskaan olleensa näin onnellinen. Sydän tuntuu pakahtuvan eikä kyynelille näy tulevan loppua.

”Kissat on tosiaan rauhoitettu”, oli eläinlääkäri Jelena sanonut.
”Ne vain nukkuvat, sydämet lyövät tasaisesti eikä vaaraa ole. Ne heräävät kyllä aikanaan.”

Jelenan määrityksen mukaan pennut ovat 10 viikkoisia, eivät siis vielä virallisessa luovutusiässä. Koko pieni perhe on hyvin ravittu, turkit ovat puhtaat ja kynnet lyhyet. Näitä kissoja on pidetty hyvin, joku on niitä hoitanut. Mutta onko niitä rakastettu?

”Sanoit, että löysit kissat tästä korista ulko-ovesi pielestä..?”
Piritta rypistää kulmiaan. Hän ei olisi halunnut selittää lääkärille tarkemmin mitä oli tapahtunut. Lääkärin kiinteä katse oli kuitenkin vaatinut vastausta.

”Niin. Ovikello soi ja oven takana oli tämä kori. Ei ketään ihmisiä eikä viestiä, ei mitään selityksiä.”
Lääkäri oli näyttänyt epäilevältä ja Piritta oli hermostuksissaan tullut kertoneeksi enemmän kuin oli aikonut.

”Annukka oli varmaan tullut katumapäälle ja palauttanut Herttuattaren. Luulee varmaan nyt saavansa anteeksi.”
Lääkäri oli tuijottanut Pirittaa tarkasti.
”Annukka? Onko siis joku varastanut nämä kissat sinulta?”

Piritta oli jo unohtanut missä oli, korissa rauhallisesti hengittävät kissat olivat vieneet hänen huomionsa.
”Juu, Annukka se varmasti oli joka Herttuattaren vei sillon aikoinaan.”
”Aikoinaan? Ovatko kissat olleet kauan kadoksissa?”

”32 vuotta. Eilen oli vuosipäivä.”
Piritta oli havahtuneet toimenpidehuoneessa vallitsevaan hiljaisuuteen. Lääkäri näytti jähmettyneen paikoilleen, mutta liikahti sitten ja selvitti kurkkuaan.

”Tuota... Ymmärräthän sinä, ettei mikään kissa elä kolmeakymmentäkahta vuotta? Jos sinulta joskus aiemmin katosi kissa, tämä ei voi olla se sama.”

Piritta oli räpäyttänyt silmiään kuin häikäistyneenä ja puristanut sitten huulilleen hymyn.
”Juu niin tietenkin. Kyllä minä sen tiedän, tietysti tiedän. Tämä emokissa on vain ihan saman näköinen kuin Herttuatar, ei muuta.”

Pirittan poskia kuumottaa, häntä suututtaa edelleen lääkärin tunkeilevat kysymykset. Mitä se kellekään kuuluu kuinka vanha hänen kissansa on! Herttuatar on Herttuatar, kyllä kai hän nyt oman kissansa tuntee?

Lopulta lääkäri oli lopettanut tenttaamisen ja ottanut kissoista verikokeet. Pirittan oli määrä saada tulokset Loppiaisen jälkeen ja sitten tiedettäisiin olivatko kissat terveitä ja rokotukset ajan tasalla.

*****

Herttuatar oli lopulta herännyt unestaan ja katsellut ensin hämmentyneenä ympärilleen. Hän oli varmistanut, että pennuilla oli kaikki hyvin ja huolinut sitten hieman Almo Nature kana-juusto märkäruokaa. Pure Natural kuivamuonaan Herttuatar ei ollut koskenut, vaikka makuna olikin lohi.

Pentujenkin herättyä Herttuatar oli tuntunut rauhoittuvan, hän oli istunut korin vieressä lattialla ja tuijottanut Pirittaa tarkkaavaisesti. Piritta oli tuntenut itsensä levottomaksi; Herttuattaren katseessa oli jotain vierasta...

Eläinsairaalan puodista Piritta oli saanut ostettua kissaperheelle kaiken tarpeellisen ensimmäisiä päiviä varten ja tänään hän oli käynyt eläinkaupassa hakemassa lisää ruokaa, leluja ja hiekkalaatikon. Samalla hän oli hakenut itselleen pullollisen kuohuviiniä.

Lopulta, tänä iltana Herttuatar oli lakannut tuijottamasta ja hypännyt Pirittan syliin. Nyt jos koskaan on aihetta juhlia! Sohvapöydällä on lautasellinen homejuustopipareita ja lasillinen helmeilevää. Tämä on täydellinen ilta.

Kännykkä surahtaa sohvapöydällä ja Herttuatar nostaa päätään. Piritta kaappaa puhelimen, näytössä lukee Äiti.
”Hei äiti, et ikinä arvaa mitä on tapahtunut!”
”No hei kulta. No mitä?”

”Herttuatar tuli takaisin! Ja hänellä on kaksi pentua mukana. Voitko kuvitella, Annukka katui viimeinkin tekosiaan ja toi Herttuattaren takaisin?!”

Puhelimen toisessa päässä vallitsee hiljaisuus.

*****
Kumma Juttu... Kuka toi kissat Pirittan ovelle? Onko Annukka tosiaankin syyllinen? 

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu Jatkuu ja Loru Loppuu? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan selviääkö Herttuattaren kohtalo. 

Meillä on viikko aikaa keksiä Jutulle jatko. Jututtaja kirjoittaa ehdotustesi avulla Lorulle Lopun joka julkaistaan lauantaina 24.2. 

Tämän kertainen Juttu perustuu Kolme Sanaa-kilpailun satoon. Uusi kilpailu alkaa maanantaina 19.2.;tervetuloa mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti