”Mun nimi on Joonas. Mää
muutin just tohon vastapäiseen asuntoon, vuokrasin sen
opiskelukämpäksi.”
”Jaa niin, enpä ookaan
nähny niitä Miettusten edellisiä vuokralaisia vähään aikaan.”
Kaarina nosti jääkaapista
margariinin ja juuston ja asetti ne leipäkorin viereen pöydälle.
”Sori, leivän päälle
ei oo muuta kun juustoa...”
Poika nosti nopeasti
katseensa Kaarinaan ja hymyili ujosti.
”Hei ei mun takia tartte
laittaa...”
”Ei kun tää on munkin
aamiainen. Ja kyllä siihen hetki menee ennenkö se laitosmies tulee,
sama jos syyään tässä välissä jotain.”
Kaarina kurotti kaapista
kaksi mukia ja kaatoi niihin kahvia.
”Sokeri on siinä sun
vieressä ja tässä on maitoa. Vai olisitko sä mieluummin halunnu
teetä?”
”Ei tää kahvi on just
hyvä. Kiitos paljon, sää oot tosi kiltti...”
Kaarina istui pöydän
ääreen ja hymyili hämillisen oloiselle pojalle.
”Ei mitään
kiittämistä, vuoroin vieraissa. Ota ota vaan leipää jos sulla on
nälkä.”
Poika nyökkäsi ja
annosteli sokeria kahviinsa, ojensi sitten kätensä kohti
leipäkoria.
”Sä et taida olla
täältä pääkaupunkiseudulta..?”
”En, mää oon
Keski-Suomesta. Muuramesta.”
”Jaa... Missäs se on?”
”Se on siinä Jyväskylän
eteläpuolella, sellanen pikkunen kunta.”
Kaarinan katse oli tyhjä,
hän ei ollut juurikaan matkustellut Suomessa. Joonas hymyili.
”Siellä oli ennen
Saunakylä, mutta sitten se siirrettiin Juokslahelle. Ei siellä
nykysin oo paljon muuta ku maaseutua.”
”Jaa, taidat olla
jostain maalaistalosta kotosin. Kun et tienny huoltomiehestäkään...”
Poika punastui hieman ja
nyökkäsi sitten.
”Juu, meillä on kotona
hevostalli. Tää on eka kerta kun mää oon asunu kerrostalossa.”
Ovikello klonksahti ja Vikke ryntäsi
jälleen ovelle. Lisää ihania ihmisiä, tämä oli ihan paras
päivä! Joonas hätkähti, lusikka putosi kilahtaen kahvimukiin.
”Se on varmaan se huoltomies, mä
käyn avaamassa. Kohta sä pääset taas kotiis.”
*****
Joonas seisoi asuntonsa kynnyksellä ja
puristi avainnippua tiukasti nyrkissään. Ilme oli helpottunut kun
hän katseli portaita laskeutuvan huoltomiehen selkää.
”Hei muista sitten toi mun ovikello!”
Huoltomies huiskautti kättään ja
katosi näkyvistä. Kaarina tuhahti. Kyllä se heti ryntäsi paikalle
kun oli maksullisesta palvelusta kyse. 50€ oven aukasusta oli kyllä
paljon!
”Kaarina, kiitos paljon kun autoit.
Mää olin jo ihan hädissäni...”
”Ei kestä kiittää, tuu vaan
klonksutteleen ovikelloa jos tarttet jotain.”
Kaarina hymyili hontelolle pojalle.
Voisi niitä huonompiakin naapureita olla kuin nuori maalaispoika.
*****
Kumma Juttu... Näinköhän
Joonas muistaa pitää avaimensa tallessa, vai tuleeko huoltomiehen
käynneistä uusi rahareikä opiskelijan talouteen?
Lukija, tiedätkö kuinka Juttu jatkuu?
Kirjoita mietteesi kommentteihin niin katsotaan mitä seuraavaksi
tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti