4.Juttu - Koiranpäivä - Lorun Loppu

LORUN LOPPU – kiitos ajatuksesta Anonyymi!

Sami yritti rimpuilla ja verkko tanssi ja pomppi myötäillen hänen jokaista liikettään. Se ei kuitenkaan antanut tuumaakaan periksi vaikka hän kuinka yritti. Sormia ja käsivarsia pakotti, veri ei ollut kiertänyt niissä kunnolla enää pitkään aikaan.

Menevätkö ne kuolioon? Joudutaanko ne amputoimaan? Tai onko sillä edes väliä... Pääseekö hän koskaan täältä hengissä pois?! Karu ja sotkuinen huone soluasunnossa väikkyi nyt turvallisena ja rauhallisena lintukotona Samin mielessä.

Hän antaisi mitä tahansa, jos pääsisi sinne takaisin. Takaisin istumaan kiikkerälle muovituolille vinon pienen pöydän ääreen, tuijottamaan läppärin ruutua ja tuskailemaan opiskelijaelämän ankeutta. Gradukuolemakin tuntui nyt paratiisilta.

Sami näki päänsä ympärille moneen kertaan kiedotun kankaan läpi vain hämärästi. Hän erotti naisen hahmon edessään, katselemassa häntä, liikuskelemassa edestakaisin kuin sopivaa paikkaa etsien. Sami huusi, yritti itkun ja raivon sekaisella mölinällä pakottaa naisen päästämään hänet vapaaksi.

"Sinusta lähtee kyllä edelleen aika paha ääni... Mutta ehkei sillä ole väliä. Se ei kuulu kovin kauas ja saattaa jopa sopia tähän. Niin... Ehkä se tuo lisäväriä, antaa syvyyttä ja tunnetta.”

Hullu nainen! Mitä ihmettä sillä oli mielessä? Lisäväriä mihin?
”Harmi ettei sitä puukkoa löytynyt, se olisi ollut juuri se mitä tässä tarvitaan. Mutta eiköhän tässä jotain keksitä.”

Sami näki kuinka nainen lähestyi häntä, tunsi sitten naisen kädet rinnallaan.
”Avataanpa ensin tämä sinun takki. Ja paita auki myös, että saadaan ihoa näkyviin.”
Sami rimpuili uudelleen, yritti väistellä käsiä.

”Pysyppä paikallasi, tämä on tärkeä juttu. Ja vyö kanssa auki ja housut.”
Sami huusi, nyt hän vasta säikähtikin! Oliko tämä joku hullu pervo tämä nainen? Naisen kädet tuntuivat pehmeiltä ja kevyiltä hänen paljaalla ihollaan, mutta pelottava tilanne teki kosketuksesta ahdistavan.

Nainen järjesteli hetken Samin vaatteita ja astui sitten pari askelta taaksepäin.
”Juu, tosi hyvä. Juuri näin sen pitää olla. Ihan mahtavaa! Näytät siltä kuin olisit itse alkanut riisuutua ja sitten jäänyt verkkoon kiinni. Loistavaa!”

Sami hengähti, ilmeisesti naisella ei ollut tarkoitus tehdä mitään tämän nöyryyttävämpää. Hetken Sami oli jo mielessään nähnyt itsensä alasti ja avuttomana* killumassa verkossa, kenen tahansa nähtävillä. Hiljalleen puhalteleva tuulenviri tuntui kylmältä hikisellä iholla ja Samia värisytti.

”Mutta se teräase tähän kyllä tarvitaan. Toimisikohan se halkovajan kirves...”
Nainen ryntäsi äkkiä liikkeelle ja hävisi Samin hämärästä näkökentästä. Kirves? Voi hyvä luoja...

*****

Jade juoksi halkovajaan, askel oli kevyt ja innokas. Tämä oli juuri sitä mitä hän oli tarvinnut. Hän oli jo niin lähellä tavoitettaan, unelmansa täyttymystä, täydellistä taideteosta!

Halkovajan nurkassa seisoi puupölkky ja siinä pystyssä vanha kirves. Kirveen varsi oli harmaa ja halkeillut ja terä ruosteessa, mutta ehkä se vain tehostaisi vaikutelmaa. Pojalla oli aivan uudet vaatteet päällä joten kontrasti olisi silmiinpistävä. Se alleviivaisi ikiaikaista ongelmaa modernissa maailmassa. Täydellistä!

Jade kiskaisi kirveen irti pölkystä ja juoksi takaisin Samin luo.
”No niin, nyt päästään asiaan. Pidäppä tästä kiinni.”
Jade asetti kirveen Samin ranteesta verkkoon kiinnitettyyn käteen, mutta pojan sormet eivät liikkuneet eikä hän tarttunut kirveeseen kiinni. Jade rypisti kulmiaan.

”Ota nyt kiinni tästä! Pidät tätä vain kädessäsi, ei se nyt niin vaikeaa voi olla!”
Jaden ääni oli kireä ja pojan sormet kiertyivät hitaasti puisen varren ympärille. Jade astui muutaman askeleen taaksepäin ja tarkasteli asetelmaa.

”Olisi kyllä parempi, jos tuon kirveen terässä olisi kuivunutta verta...”
Kuului nyyhkytystä, kun Sami yritti haukkoa henkeään.
”Mutta ehkä tuo ruoste ajaa saman asian. Kyllä, näillä mennään. Tämä on täydellistä. Odotappa hetki, niin päästään tositoimiin.”

*****

Sami puristi kirvestä puutuneissa sormissaan ja yritti rauhoittua. Hänen koko vartalonsa tärisi nyt lähes holtittomasti ja mieli säntäili ajatuksesta toiseen. Hän oli nyt niin peloissaan ettei tajunnut naisen jälleen hävinneen näköpiiristään.

Yhtäkkiä naisen ääni kuului taas, tällä kertaa hieman kauempaa hänen edestään.
”No niin, nyt alkaa olla valmista. Laitan tämän nyt nauhoittamaan. Myös ääni tallentuu, joten mölise vaan ihan niin paljon kuin haluat. Mitä vihaisemmalta kuulostat, sen parempi.”

Sami yritti jälleen huutaa, mutta äänessä ei enää ollut vihaa eikä edes uhmaa. Sami oli vain peloissaan, hän itki nyt avoimesti ja yritti rukoilla henkensä puolesta. Päästä minut irti, lupaan etten kerro kellekään! Mutta ulos tuleva ääni oli vain karheaa mölinää.

”No tuo ei kyllä kuulosta kovin pelottavalta... Mutta ehkä siitä editoimalla saa jotain irti. Jatka vaan.”
Nainen alkoi liikkua Samin ympärillä, alkoi kuulua vaimeita raksahduksia. Kamera? Ottiko nainen hänestä kuvia?

Sami rimpuili ja huusi, ja lopulta puutuneet sormet eivät enää pystyneet pitelemään painavaa kirvestä. Kirves putosi ja kameran raksahdukset vaimenivat. Seurasi hiljaisuus ja Sami jähmettyi.

Ikuisuudelta tuntuvan hetken päästä kuului naurahdus.
”Jaha, taidetaan olla valmiita.”
Sami ei enää nähnyt mitään kyyneleisillä silmillään, mutta kuuli kyllä kuinka nainen liikkui hänen lähellään. Nytkö hänen aikansa oli lopussa?

Sami tunsi kuinka siteet hänen nilkkojensa ympärillä hellittivät. Ensin vapautui vasen jalka, sitten oikea. Sitten Sami tunsi naisen hengityksen ihollaan, kun tämä seisoi aivan lähellä.
”Tueppa jaloillasi verkkoon ettet putoa yhden käden varaan.”

Pökertyneenä Sami teki niin kuin käskettiin. Oikea käsi irtosi verkosta ja putosi hervottomana roikkumaan. Sami tunsi kuinka nainen painoi häntä verkkoa vasten. Sitten irtosi vasenkin käsi ja Sami putosi maahan.

Sami makasi liikkumatta maassa, kasaan lyyhistyneenä ja nyyhkyttäen. Hän tunsi kuinka veri alkoi hiljalleen kiertää sormissa ja käsivarsissa, pieni pistely muuttuisi kohta kivuliaaksi jomotukseksi. Hän tunsi kuinka nainen kyykistyi hänen viereensä.
”No eihän se nyt niin kamalaa ollut, vai mitä?”

Sami kohotti hitaasti päänsä, yritti nähdä naisen kasvot siteiden läpi.
”Jaa, otetaanpa nämäkin pois niin saat paremmin henkeä.”
Naisen kädet alkoivat availla Samin päätä kietovia siteitä. Näkökenttä alkoi selkiytyä ja suukapula irtosi suusta. Sami hengitti raskaasti, joka kolmas henkäys oli nyyhkäisy. Kipu käsissä alkoi voimistua.

Lopultakin hän näki naisen kasvot selkeästi. Nainen hymyili.
”Et kai sinä tosissasi luullut, että minä teen sinulle jotain pahaa?”
”Luulin...”
”Hupsu poika! Taidettahan tässä vain tehtiin. Tämä teos tulee olemaan minun läpimurtoni. 'Ikiaikainen patriarkaatti naiseuden kahleissa'.”

Sami kyhjötti maassa naisen kasvoja tuijottaen.
”Taidetta? Patriarkaatti..?”
”Niin. Tästä tulee yhdistetty valokuva- ja videotaideteos. Annat minulle meiliosoitteesi niin ilmoitan, kun tämä julkaistaan. Pääset minun näyttelyn avajaisiin kutsuvieraana, kun olet vähän niinkuin minun muusani*.”

”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!”
Vieras naisenääni kuului metsän reunasta. Sami käänsi katseensa naisen kasvoista ja näki kahden keski-ikäisen naisen tuijottavan heitä silmät pyöreinä.

”Ai hei taas. Mitäpä täällä, leikitään vain vähän ajankuluksi. Tämä tässä on Sami, nyt se alkaa rauhoittua kun on saanut aamukahviakin. Löytyikös niitä marjoja vielä?”

SEN PITUINEN SE.

Jututtaja rakastaa kirjoja! Jutuissa esiintyvät tähdellä* merkityt mainoslinkit johtavat kirjoihin jotka toimivat kuin sivuhuomautuksena Jutun juoneen. Voit kurkistaa kirjoja rauhallisin mielin, linkit eivät koskaan ole maksullisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti