11.Juttu – Herttuatar, helmeilevä ja homejuusto – osa 3

Piritta istuu sohvalla jalat kippurassa rintaa vasten. Pehmeä viltti lämmittää mukavasti pyöreää vartaloa, kissan hiljainen hyrinä sylissä rauhoittaa mieltä. Kyyneleet valuvat pitkin punoittavia poskia, pyörähtävät nenänpielestä ylähuulelle, kutittavat mennessään.

Pirittan kosteat silmät seuraavat tiiviisti lattialla peuhaavia pentuja. Tytöille on nyt annettu nimet: Maria, Bertta ja Totti. Piritta hymyilee, hän ei muista koskaan olleensa näin onnellinen. Sydän tuntuu pakahtuvan eikä kyynelille näy tulevan loppua.

”Kissat on tosiaan rauhoitettu”, oli eläinlääkäri Jelena sanonut.

”Ne vain nukkuvat, sydämet lyövät tasaisesti eikä vaaraa ole. Ne heräävät kyllä aikanaan.”

Jelenan määrityksen mukaan pennut ovat 10 viikkoisia, eivät siis vielä virallisessa luovutusiässä. Koko pieni perhe on hyvin ravittu, turkit ovat puhtaat ja kynnet lyhyet. Näitä kissoja on pidetty hyvin, joku on niitä hoitanut. Mutta onko niitä rakastettu?

”Sanoit, että löysit kissat tästä korista ulko-ovesi pielestä..?”

Piritta rypistää kulmiaan. Hän ei olisi halunnut selittää lääkärille tarkemmin mitä oli tapahtunut. Lääkärin kiinteä katse oli kuitenkin vaatinut vastausta.

”Niin. Ovikello soi ja oven takana oli tämä kori. Ei ketään ihmisiä eikä viestiä, ei mitään selityksiä.”

Lääkäri oli näyttänyt epäilevältä ja Piritta oli hermostuksissaan tullut kertoneeksi enemmän kuin oli aikonut.

”Annukka oli varmaan tullut katumapäälle ja palauttanut Herttuattaren. Luulee varmaan nyt saavansa anteeksi.”

Lääkäri oli tuijottanut Pirittaa tarkasti.

”Annukka? Onko siis joku varastanut nämä kissat sinulta?”

Piritta oli jo unohtanut missä oli, korissa rauhallisesti hengittävät kissat olivat vieneet hänen huomionsa.

”Juu, Annukka se varmasti oli joka Herttuattaren vei sillon aikoinaan.”

”Aikoinaan? Ovatko kissat olleet kauan kadoksissa?”

”32 vuotta. Eilen oli vuosipäivä.”

Piritta oli havahtuneet toimenpidehuoneessa vallitsevaan hiljaisuuteen. Lääkäri näytti jähmettyneen paikoilleen, mutta liikahti sitten ja selvitti kurkkuaan.

”Tuota... Ymmärräthän sinä, ettei mikään kissa elä kolmeakymmentäkahta vuotta? Jos sinulta joskus aiemmin katosi kissa, tämä ei voi olla se sama.”

Piritta oli räpäyttänyt silmiään kuin häikäistyneenä ja puristanut sitten huulilleen hymyn.

”Juu niin tietenkin. Kyllä minä sen tiedän, tietysti tiedän. Tämä emokissa on vain ihan saman näköinen kuin Herttuatar, ei muuta.”

Pirittan poskia kuumottaa, häntä suututtaa edelleen lääkärin tunkeilevat kysymykset. Mitä se kellekään kuuluu kuinka vanha hänen kissansa on! Herttuatar on Herttuatar, kyllä kai hän nyt oman kissansa tuntee?

Lopulta lääkäri oli lopettanut tenttaamisen ja ottanut kissoista verikokeet. Pirittan oli määrä saada tulokset Loppiaisen jälkeen ja sitten tiedettäisiin olivatko kissat terveitä ja rokotukset ajan tasalla.

*****

Herttuatar oli lopulta herännyt unestaan ja katsellut ensin hämmentyneenä ympärilleen. Hän oli varmistanut, että pennuilla oli kaikki hyvin ja huolinut sitten hieman Almo Nature kana-juusto märkäruokaa. Pure Natural kuivamuonaan Herttuatar ei ollut koskenut, vaikka makuna olikin lohi.

Pentujenkin herättyä Herttuatar oli tuntunut rauhoittuvan, hän oli istunut korin vieressä lattialla ja tuijottanut Pirittaa tarkkaavaisesti. Piritta oli tuntenut itsensä levottomaksi; Herttuattaren katseessa oli jotain vierasta...

Eläinsairaalan puodista Piritta oli saanut ostettua kissaperheelle kaiken tarpeellisen ensimmäisiä päiviä varten ja tänään hän oli käynyt eläinkaupassa hakemassa lisää ruokaa, leluja ja hiekkalaatikon. Samalla hän oli hakenut itselleen pullollisen kuohuviiniä.

Lopulta, tänä iltana Herttuatar oli lakannut tuijottamasta ja hypännyt Pirittan syliin. Nyt jos koskaan on aihetta juhlia! Sohvapöydällä on lautasellinen homejuustopipareita ja lasillinen helmeilevää. Tämä on täydellinen ilta.

Kännykkä surahtaa sohvapöydällä ja Herttuatar nostaa päätään. Piritta kaappaa puhelimen, näytössä lukee Äiti.

”Hei äiti, et ikinä arvaa mitä on tapahtunut!”

”No hei kulta. No mitä?”

”Herttuatar tuli takaisin! Ja hänellä on kaksi pentua mukana. Voitko kuvitella, Annukka katui viimeinkin tekosiaan ja toi Herttuattaren takaisin?!”

Puhelimen toisessa päässä vallitsee hiljaisuus.

*****

Kumma Juttu... Kuka toi kissat Pirittan ovelle? Onko Annukka tosiaankin syyllinen? 

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu Jatkuu ja Loru Loppuu? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentteihin niin katsotaan selviääkö Herttuattaren kohtalo. 

Meillä on viikko aikaa keksiä Jutulle jatko. Jututtaja kirjoittaa ehdotustesi avulla Lorulle Lopun joka julkaistaan lauantaina 24.2. 

Tämän kertainen Juttu perustuu Kolme Sanaa-kilpailun satoon. Uusi kilpailu alkaa maanantaina 19.2.;tervetuloa mukaan!

11.Juttu – Herttuatar, helmeilevä ja homejuusto – osa 2

Pirittan sydäntä särkee... Ilkeä hovimestari on nostanut nukkuvan kissaperheen koriin ja jättänyt heidät talliin, kauas kotoa. Kyyneleet valuvat nyt vuolaasti, Ikävä ja suru saa naisen vääntelehtimään. Olisipa tämä päivä jo ohi, olisipa jo huominen!

Ovikello soi. Piritta hätkähtää, haukkoo henkeään. Silmät etsiytyvät olohuoneen nurkassa raksuttavaan kaappikelloon. Kuka on hänen ovellaan keskellä yötä? Kello on kohta kaksitoista eikä Pirittalla ole ystäviä jotka vain ilmestyvät ovelle mitään ilmoittamatta.

Piritta pyyhkii nopeasti kosteat silmänsä ja kaivautuu viltin alta jaloilleen. Yöllinen vieras ei voi tietää mitään hyvää... Pitäisikö vain olla hiljaa, ehkä vieras lähtee pois? Elokuvan äänten hiljennyttyä hiljaisuus tuntuu painostavalta.

Kuin tahtomattaan Piritta kävelee ovelle. Hän pysähtyy kuuntelemaan, mutta hiljaisuus jatkuu. Vai kuuluuko käytävästä liikettä? Hengitystä..? Varovasti Piritta avaa välioven ja kurkistaa ovisilmästä käytävään. Mustaa. Käytävän valot ovat sammuneet.

Piritta pidättää hengitystään, käsi siirtyy ulko-oven lukolle. Hänen on pakko kurkistaa, varmistaa ettei käytävässä vaani ketään. Lukko kääntyy hitaasti auki ja ovi raottuu. Piritta pitää toisella kädellään kiinni ovenkahvasta, valmiina vetämään oven kiinni, valmiina huutamaan.

Olohuoneen himmeä valo luo hitaasti kasvavan valokiilan käytävään. Ei ketään. Käytävä on tyhjä, ei ketään missään. Piritta huokaisee syvään, hän ei ollut huomannut pidättäneensä henkeään. Jostain Pirittan jaloista kuuluu heikko ääni, vaimea ynähdys.

Lattialla oven vieressä on laakea kori jossa makaa neljä kissaa syvässä unessa. Yksi kissoista on täysikasvuinen, muut kolme pentuja. Piritta jähmettyy paikoilleen. Herttuatar on palannut kotiin.

*****

Piritta istuu eläinsairaala Aistin odotushuoneessa ja katselee viereisellä tuolilla korissa nukkuvaa kissaperhettä. Kissat eivät ole heränneet koko aikana, eivät edes yöbussin takapenkin humalaiset örisijät olleet häirinneet heidän syvää untaan.

Piritta ojentaa varovasti kätensä ja silittää emokissan kiiltävää kylkeä. Kissa on lämmin ja pehmoinen, kylki nousee ja laskee tasaisesti hengityksen tahdissa. Piritta tuntee sydämen tykytyksen kämmentään vasten, silmät täyttyvät kyynelistä.

Herttuatar on aivan saman näköinen kuin lähtiessään. Kissaa tutkiessaan Piritta oli nostanut hänen päätään nähdäkseen kasvot. Otsan himmeä valkoinen laikku oli edelleen siinä, vasemman korvan juuressa, kuin hämmästyksestä kohollaan oleva kulmakarva.

Tasaisen vaaleanharmaan kissan kippuralla olevassa etutassussa näkyy tuttu varpaat juuri ja juuri peittävä valkoinen sukka. Piritta oli aina ajatellut, että kaikkien neljän tassun valkoiset varpaat olivat ohuesta valkoisesta langasta virkatut pitsisukat.

Piritta hymyilee. Hienot naiset peittävät varpaansa, myös kotioloissa. Ja Herttuatar on totta tosiaan Hieno Nainen, varsinainen leidi. Mutta miksi Herttuatar oli lähtenyt synnyttämään pentunsa johonkin muualle? Eikö hän ollut tiennyt, että Piritta olisi halunnut auttaa?

”Kuusela!”

Piritta hätkähtää. Lopultakin on heidän vuoronsa! Varovasti Piritta nostaa korin kallisarvoisine lasteineen ja kävelee lääkärin vastaanottohuoneeseen.

*****

Kumma Juttu... Onko tämä tosiaankin Herttuatar? 32 vuoden jälkeen..? Juttu perustuu tällä kertaa Kolme Sanaa-kilpailun satoon.

Lukija, tiedätkö kuinka Juttu jatkuu? Kirjoita mietteesi kommentteihin niin katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Juttu jatkuu perjantaina 16.2.

Herttuatar, helmeilevä ja homejuusto - osa 3